Tässä pieniä pätkiä alusta:
"Nuuskamuikkunen pujahteli takapihojen sivuu, hän ryömi varjoon ja oli
aivan hiljaa. Hän ei huolinut jutella kenenkään kanssa. Oli suuria ja pieniä taloja kaikki
vieri vieressä, jotkut likistyivät toisiaan vasten tai lainasivat toisiltaan räystäskouruja..."
"Nuuskamuikkunen kulki vikkelästi ja äänettömästi ja ajatteli :
voi teitä talot miten ikäviä te olette."
"..ja Nuuskamuikkunen astui metsäänsä, hänen edessään oli sata peninkulmaa hiljaisuutta."
Ihana varsinkin tuo viimeinen lause. Itsekkin välillä tarvitsee sitä ykinoloa ja hiljaisuutta. Muikkunen on myös täysin riippumaton ympärillä olevasta yhteiskunnasta, voisinpa minäkin olla yhtä vapaa!
Kuitenkaan tämä ei ole lempi kirjani Tove janssonin teoksista. Ykkössijan saa
Muumipappa ja meri <3
Kirjassa jokainen kokee jonkinlaista yksinäisyyttä majakkasaarella (paitsi ehkä pikkumyy?). Muumipappa ei ole saanut korjattua rikkinäistä majakkavaloa, muumimamma kaipaa takaisin kotiin ja maalailee seinille muumilaaksosta kuvia, muumipeikko haikailee ilkeiden merihevosten perään, mörkö seuraa meren yli myrskylyhtyä ja kalastaja haluaa olla yksin. On kirjassa hauskoja ja koskettaviakin kohtia, suosittelen siis tämänkin lukemaan :)
![]() |
| Mmmrrr.. |
Tämmöisen unilelu mörön sain poikaystävältäni tuliaiseksi ruotsinlaivalta:)
Huppss tästä postauksesta tuli nyt kyllä yksi iso muumi,
mutta ei voi mitään! Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun :D
Hauskaa illanjatkoa kaikille<3



